Moikka pitkästä aikaa! 🙂 Vihdoinkin hetki, jolloin pääsen tänne taas kirjoittamaan. Täytyy sanoa, että kyllä on sattunut ja tapahtunut sitten viime postauksen. Ehkä availen jossain kohtaa tarkemmin, mitä kaikkea on läpi käyty. Huh!
Tällä hetkellä arki on muuttunut sen verran, että meillä on lapsi kotikoulussa. Täälläpäin on paljon virusta liikkeellä, erityisesti varianttia. Ja kun jatkuvasti on tullut ilmi tilanteita, joissa ei ole noudatettu tämän hetken ohjeistuksia.. niin ei ollut lopulta muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa lapsi kotikouluun. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opetusvastuu on tällä hetkellä meillä vanhemmilla (lähinnä minulla). Lapsella on erittäin ihana opettaja, jonka kanssa yhteistyö sujuu erinomaisesti! Olen todella kiitollinen siitä.
Tämä viikko oli toinen kotikouluviikko. Hienosti on kaikki mennyt! Pyrin pitämään tunnit samaan aikaan, kun koulua olisi muutenkin, niin meillä säilyy hyväksi havaittu rytmi. Ja vaikka meillä lapsi rakastaa käydä koulua, niin nyt hän on ollut innoissaan tästä kotikoulusta. Useamman kerran on käynyt niin, että vaikka päivän tunnit on jo pidetty, niin hän jatkaisi vielä. 🙂 Se on toki mukavaa, mutta totta kai silti toivon, että mahdollisimman pian lapsi voisi osallistua taas lähiopetukseen. Se kun ei ole pelkästään tehtävien tekemistä, ja lukemista, vaan niiiiiiiiin paljon enemmän! Hattua nostan (entistäkin enemmän) opettajille. Toivotaan, että tilanne helpottaisi pian, sillä kyllä tässä kavereita ja omaa opea tulee ikävä.
Tässä koulun ”pyörityksen” lomassa oppii samalla itse niin paljon. Voi että, miten upeita kirjoja, sovelluksia yms. näillä on! Ja joka päivä hämmästelen sitä, miten tottuneesti ja ”pelottomasti” nämä pienet koululaiset käyttää kaikenmaailman härpäkkeitä. Minä kuulun siihen ikäryhmään, joka ei meinaa uskaltaa painaa mitään nappulaa pelkäämättä, että kohta suurin piirtein räjähtää! 😀
Meillä on ollut hauskoja hetkiä mm. musiikin tunneilla, tai kun on harjoiteltu äikässä näytelmää. Piirtäminen & maalaaminen on ihanaa – äidillekin! No okei… liikuntatunnit tekee hieman tiukkaa, jos minulla terveyden puolesta huono päivä. Mutta onneksi niitä voi tarvittaessa pitää isikin.
Pikku muru on oppinut virkkaamaan, ja on siitä aika innoissaan. Hän teki minulle vyön, ja tällä hetkellä työn alla on mm. pannulappu. Koulussa olivat tehneet helmikuun aikana pöllöä, josta olemme jutelleet monet kerrat koulumatkoilla. Sen nimi on kuulemma ”Pöllökäs”. Kun hain koululta kirjoja, niin pussissa oli ihana yllätys. <3 Pöllö pääsi kotiin! Riemunkiljahduksia kuuli varmasti naapuritkin…
Opetin omalle tyttärelle miten tehdään kauralastuja. Muistan edelleen, kun tein näitä oman äitini kanssa. <3 
NAM!!
Ulkoilu on niin tärkeää. Varsinkin nyt, kun ollaan niin paljon vaan kotona. Onneksi meillä on ollut kunnon talvi. Pihalla vierähtää hetkessä pari tuntia, kun touhuaa jotain lumessa. Ainoa huono puoli on se, että aurinkoisina päivinä minulle meinaa iskeä jatkuvasti migreeni ja/tai horton. =( Aurinkolasit on pakko olla aina, mutta sekään ei välttämättä auta. Kevät on tunnetusti hankalaa aikaa tällaisten sairauksien kanssa painiville.
Haluan uskoa, että kaikesta selvitään. Elämä on nyt hyvin poikkeuksellista, ja tämä tilanne koettelee meistä jokaista. Pandemian lisäksi ihmisillä on muitakin haasteita ja murheita. Moni asia tuntuu väärältä, kohtuuttomalta. Silti meidän pitäisi nyt jaksaa.
Minulle on ollut tosi tärkeää yrittää tehdä kaikkea sellaista, mistä tulee hyvä mieli. Edes ihan pieniä juttuja, edes ihan hetken aikaa. Uutiset on hyvä pistää aina välillä kokonaan tauolle (tosin, ei meillä ole katsottu niitä telkkarista enää moneen vuoteen). Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Onneksi meillä on nykyään eri kanavia, joiden kautta voimme pitää yhteyttä. Yritetään pysyä terveenä.
Rauhallista viikonloppua!
<3:lla
Tiina