Viime viikolla, kun käveltiin tytön kanssa kauppaan, niin huomattiin, miten matkan varrella oli taas hirmuisesti roskia. Pikku muru pysähtyi ja totesi;”Nyt minä kyllä kerään nuo roskat pois!”. Ja näin hän myös teki. Keräsi kaikki ne roskat, jotka oli pientareella lähellä kotiamme. Juteltiin siitä, miten tyhmää on heitellä roskia luontoon. Tyttö ihmetteli eikö ihmiset ymmärrä, että luonto menee pilalle näin? Ja miten ruman näköistä joka paikassa on, kun siellä on roskia?
Niin. Sitä minäkin olen ihmetellyt vuosikaudet. Mikä saa ihmisen heittämään roskan luontoon, vaikka monta kertaa roskis on ihan vieressä? Ja vaikka roskis olisi kaukanakin, niin miten tulee edes mieleen tiputtaa roska maahan? Näin kun toimii yksi, kaksi, kolme, kymmenen… ja lopulta ties kuinka moni ihminen, niin ympäristö näyttää pikku hiljaa kaatopaikalta. Surullisinta tässä on se, että kauniiden maisemien pilaamisen lisäksi tulee myös muita ongelmia, kun esimerkiksi eläimet saattavat loukata itsensä ja päästä hengestään jätteiden takia. Lasinsirut on myös raivostuttava asia. Kiehun joka kerta, kun huomaan, että jonnekin on rikottu tahallaan pullo. MIKSI?
Voi kunpa ihmiset oppisivat miettimään asioita pidemmälle. Oppisivat miettimään seurauksia jo pienestä pitäen. Meistä kellään ei ole oikeutta, eikä varaa kohdella luontoa näin. Ei myöskään eläimiä, eikä toisia ihmisiä.
Kun roskat oli viety roskikseen, niin neiti ilmoitti, että haluaa lähteä joku päivä ”roskalenkille”. Mentäisiin siis keräämään lisää roskia ja sovittiin, että otetaan isikin mukaan. Illalla huomasin Facebookissa, miten eräs ystäväni oli kerännyt ison jätesäkillisen roskia ja haastoi nyt muitakin mukaan. <3 Me osallistumme haasteeseen ja se olikin jo aloitettu hienosti.
Eilen sitten lähdettiin koko perhe ”roskalenkille”. Hanskat käteen, roskapussit kouraan jokaiselle ja.. än yyyy teeee NYT!! Siitä tuli oikein kilpailu, että kuka kerää eniten roskia. Ja miten innoissaan tuo pieni ihminen olikaan! <3 Hän kirmaili iloisesti pientareella & puistossa, ja lauloi samalla kovaan ääneen jotain itse keksimää roskiin liittyvää laulua. Että tuli todella hyvä mieli! Ja erityisesti seuraavasta tilanteesta; erään talon pihalla oli lapsia leikkimässä, kun kävelimme siitä ohi. Yhtäkkiä kuului pojan ääni: ”Hei, täällä on yksi!” Ja tuo poika toi meille yhden roskan pussiin. <3 Tytär harmitteli, että se olisi pitänyt laittaa hänen pussiin, niin hetken päästä tuo poika juoksee takaisin: ”Tässä on vielä yksi!”. Ja näin sai tytärkin lisää saalista. Siis niin mahtavaa! 🙂 Sen sijaan, että joku olisi vaan ihmetellyt puuhiamme (toki näinkin varmasti tapahtui..) niin nämä lapset osallistuivat itsekin roskien keräämiseen. Iso peukku sille!
Mukavaa alkanutta viikkoa!
<3:lla
Tiina