Heippa piiiiiiiiiiitkästä aikaa! 🙂 Uskomatonta mutta totta; edellisestä postauksesta on PUOLI VUOTTA aikaa.. hups. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika menee. Tarkoitus ei tietenkään ollut ihan näin hitaalla tahdilla kirjoittaa, heh! Vointi on vaan ollut välillä todella huono, ja muutenkin riittänyt kaikenlaista haastetta, niin kirjoittaminen vain jäi. Moni muu asia on sen sijaan edennyt paljon. Olen mm. päässyt tutkimuksiin, joita olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, vitamiinien (oikeiden sellaisten) tankkaus alkaa näkyä voinnissa jne.. Olen saanut nostettua D-vitamiinin tason jostain 50:stä 101:een! Ja se on todella hyvä se. Nyt pitää vain muistaa ottaa sitä joka päivä (minulle sopivaksi katsottu annos), että ei enää pääsisi laskemaan liian alas. Myös rautaa pitäisi alkaa tankata uudelleen, sillä rauta-arvot oli jälleen tippuneet, ja sen kyllä huomaa voinnissa. Haasteena on tuo vatsa, joka ei tahdo kestää yhtään rautaa. 🙁
Meillä on alkanut myös ihan uusi elämänvaihe, kun pikku muru aloitti elokuussa esikoulun. Sitä odotettiin ja jännitettiin meillä koko kesä, mutta nyt siitä alkaa pikku hiljaa muodostua jo arkinen rutiini. Olemme erittäin onnekkaita, sillä lapsi pääsi eskariin sellaiseen paikkaan, jossa ei ole (tällä tietoa ainakaan) sisäilmaongelmia. Ryhmässä on myös aivan ihanat opet, jotka osaavat ottaa tärkeitä asioita huomioon. On erittäin hienoa, että osataan nähdä maailmaa myös ”herkin silmin”. Jokainen lapsi on erilainen, jokaisella on omat vahvuudet, mutta tottakai myös niitä kehityskohtia. Olen yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea kivaa eskarilaiset touhuavat joka ikinen viikko. Ovat käyneet retkillä, luistelemassa jäähallissa, uimassa uimahallissa… Heille on järjestetty ”Talent”-päiviä, Halloween juhlia ym ym.
Pari viikkoa eskarin alkamisen jälkeen tyttö oppi yhtäkkiä lukemaan, kirjoittamaan, ajamaan pyörällä ilman apupyöriä ja uimaan renkaan avulla. Tämä kaikki tapahtui yhden viikon aikana! :O Eihän hänen missään nimessä vielä tarvitsisi osata, mutta hän on ollut itse kiinnostunut oppimaan. Haluaa oppia. Olen tietysti iloinen, ja erittäin ylpeä hänestä, mutta olen korostanut myös, että vielä ei tosiaan tarvitse osata. Näiden taitojen myötä hänelle on avautunut täysin uusi maailma. Voi miten ihanaa on huomata se ilo ja riemu, kun osaa itse lukea kirjaa tai esim. kaupassa tuotteiden nimiä. En kyllä yhtään muista miltä se itsestäni aikanaan tuntui, mutta nyt saan seurata oman tyttären kautta tätä vaihetta.
Mutta kyllä tuo kaikki uuden oppiminen myös väsyttää kovasti, ja huomaa, miten lapsi tarvitsee paljon enemmän unta ja muutenkin ihan vaan lepoa. Oli erittäin viisasta jättää tältä syksyltä tanssi pois (se oli aina viikonloppuisin ja heti aamusta), sillä nyt on saatu rauhoittaa viikonloput ”palautumiseen” ja silloin on (olisi…) mahdollisuus myös nukkua niin pitkään kuin haluaa. Mutta ylläri; meillä herätään myös viikonloppuina aikaisin 😀 Noh, eipä mene rytmi sekaisin!
Eskarin alkaminen tarkoitti myös sitä, että minulla alkoi väkisinkin melkoinen ”kuntokuuri”. Koska lapset pitää tietysti viedä ja hakea eskarista (eikä meillä ole autoa), niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että minä vien ja haen.. ja tulen myös siinä välissä kotiin. Askelia on kertynyt jo melkoiset määrät, ja ihan alkuun jalat sanoivat sopimuksen irti, kun molempiin iski rasitusvammat, auts! Samaan aikaan olin myös erittäin sitkeässä flunssassa 5-6 viikkoa. Luojan kiitos päästiin kyydillä silloin joka päivä, että sain mahdollisuuden toipua. Nyt minulla on myös paremmat kengät, niin jalat ei ole ihan niin kipeät mitä oli alussa. Migreeni- ja/tai Horton-päivinä on kyllä pakko päästä jollain kyydillä (hätätapauksessa vaikka taksilla) tai jonkun muun pitää viedä neiti. Silloin en pysty tuota reippailua tekemään. Mutta muutoin se tekee vain hyvää!
Jos minulla ei ole esim. lääkärikäyntiä tms, niin pyrin lepäämään sen ajan mitä eskari kestää. Ihan alkuun aloin heti säätää jotain kotihommia ja minulla saattoi jäädä oma lounaskin syömättä, kun jo kiiruhdin lasta hakemaan. Ei ihme, että oli vielä huonompi olo ja väsytti kahta enemmän. Nyt olen oppinut myös lepäämään, ja huonoina päivinä en muuta teekään. Lisäksi minulla on nyt parempi mahdollisuus myös tähän kirjoittamiseen, jota alan taas pikku hiljaa herätellä henkiin. Mutta voinnin mukaan mennään edelleen.
Syksy on lempi vuodenaikani, ja tykkään kun illat/yöt pimenee, sillä en osaa nukkua kun on valoisaa. Mutta liika on liikaa toki minullekin. Viime päivinä on ollut TODELLA synkkä, pimeä & MÄRKÄ ilma. Lumisadetta ollaan kaivattu kovasti. Ihan vähän sitä lunta jo kerran saatiin… mutta kaikki suli heti pois. Pöh!
Minä en yleensä masennu syksyisin, mutta tänä vuonna olen ollut jotenkin todella väsynyt & alakuloinen. Se saattaa johtua myös siitä raudanpuutteesta, joten toivotaan että löytyy sopiva rautavalmiste. Tänään on paistanut pitkästä aikaa aurinko. Se tuntuikin todella kirkkaalta synkkien päivien jälkeen. Toivotaan, että sitä luntakin pian saamme, sillä se tuo iloa & valoa, ja myös fiiliksen siitä, että joulu lähestyy… 🙂 Ne ketkä minut tuntee tietää tämän; minä rrrrrrakastan joulunaikaa! <3 Vielä olen kuitenkin malttanut mieleni, eli meillä ei ole vielä yhtäkään jouluun liittyvää koristetta missään. Ehkäpä viikonlopun aikana valoja vähän jo viritellään.
Leppoisaa viikonloppua!
Tiina <3