Surun keskellä on ollut ihana huomata (taas..) miten mahtavia ihmisiä meillä on ympärillä. Ystävät, läheiset, tutut… ja jopa tuntemattomat 🙂 ovat tarjonneet apua & kuuntelevaa korvaa. Asiat selkeytyy, ja olo helpottuu puhumalla. Se on täysin totta! Huomaan kuitenkin, että välillä en jaksa jutella kenellekään. Eristäydyn omiin oloihin ja ajatuksiin. Mutta sydämessä tiedän, että tukea on saatavilla aina, kun sitä tarvitsen. Olen todella onnekas!
Itku tuli, kun eräs ystävä toi parkkipaikalle yllätyksen vapun aikaan; kassillinen ruokaa & herkkuja yms. <3 Ja kun etsin hautajaisvaatetta tytölle mm. FB kirpparin kautta, niin eräs ihana ihminen laittoi yksityisviestiä vaatteista, jotka voisi sopia tyttärelleni. Hän tarjoutui myös pesemään vaatteet hajusteettomalla pesuaineella, että ne eivät varmasti aiheuttaisi oireita meille (siis miettikää!) <3 Lopputulos oli se, että pikku muru sai suuren määrän TODELLA ihania vaatteita! Paljon muitakin, kuin ne hautajaisvaatteet, mistä alun perin juteltiin.
Saimme myös useamman kerran lämmintä ruokaa ihan kotiovelle asti, mistä oli valtavan suuri apu. Surun ja kaiken hässäkän keskellä ei aina meinaa edes muistaa syödä, tai tehdä koko ruokaa! Ihana tunne, kun voi vaan istua pöytään syömään. <3 Pikku siskon kanssa ollaan nähty tuossa pihalla aina kun on voitu. Tyttö rakastaa hupsutella hänen kanssaan. Ja täti tuo aina ihania askartelu ym juttuja. <3
Mummot & ystävät ovat soitelleet mm. videopuheluita neidille, tai pitäneet hänelle seuraa ulkona, kun minun on ollut pakko hoitaa isän asioita. <3 Meitä ennenkin auttanut henkilö otti yhteyttä myös, ja toi meille kesäyllärin alaovelle. <3 Ja kun pahimpaan mahdolliseen aikaan minun monta vuotta vanha puhelin hajosi, niin veljeni hankki minulle uuden. <3
Tässä oli vain muutama esimerkki. Sanat ei riitä kertomaan, miten kiitollisia olemme ihan kaikille teille ihanat, jotka olette meitä auttaneet/tukeneet/olleet hengessä mukana.
– KIITOS! <3 <3 <3
Meillä ei ole ollut autoa pariin vuoteen. Välillä se on harmittanut kovasti, mutta ilmankin ollaan pärjätty, kun on pakko. Ihan tavallisessa arjessa emme toki autoa hirveästi edes tarvitse, mutta näin kesällä olisi tietysti kiva päästä esim. uimaan. Jarkolla alkoi pari viikkoa sitten viimeinen lomapätkä. Ja kuin tilauksesta… seuraavaksi soittaa ystävä, joka lähti itse reissuun pariksi viikoksi, ja hän ehdotti, että lainaa meille autonsa siksi aikaa. JEEEE!!! <3 Arvatkaa vaan miten paljon meillä riemuittiin tästä! 😀 Mikä ihana vapauden tunne valtasi koko kehon, kun päästiin autolla kylille, ja esim. sinne uimarantaan.
Kaikki tämä on tuntunut super-hyvältä! Kun on monta kuukautta todellakin vaan kotona, niin kaipaa jonnekin ihan muualle, edes hetkeksi. Nyt meillä oli mahdollisuus – toki edelleen koronarajoitusten puitteissa – tehdä näin. Päästiin uimaan, käymään äidin haudalla, isän asunnolla, ja esim. mummon luona Lohjalla. Ihania hetkiä!
Juhannusaattona ajeltiin Fagervikkiin. En ollut koskaan ennen käynyt siellä – voi miten kaunis paikka!
Koska tuolloin oli tosiaan juhannusaatto, niin kaikki paikat meni aikaisemmin kiinni. Ehdimme kuitenkin kahvitella suloisen kahvilan terassilla.
Maisemat oli huikeita! Myös pikku muru tykkäsi reissusta kovasti. Hän sai juuri ennen lähtöä pitkään haaveilemansa jousen, ja halusi pukeutua haltijaksi. Siellä hän viiletti helmat hulmuten, ja harjoitteli samalla jousella ampumista. Reissu inspiroi hänet kirjoittamaan myös oman kirjan/näytelmän, jossa seikkailee haltijoita, lohikäärmeitä, peikkoja jne. Mummon kanssa ovat kirjoittaneet kynät sauhuten käsikirjoitusta, sekä miettineet lavasteita ja roolivaatteita. Odotamme kovasti ensi-iltaa. 🙂
Saimme reilun parin viikon aikana toteutettua myös muita haaveita. Niistä kirjoitankin ihan omat postaukset.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
<3:lla
Tiina
