Haaveilin blogin perustamisesta jo pari vuotta sitten, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Osittain terveydellisistä syistä. Viime vuonna kerroin ideasta veljelleni Tuomolle. Hän kannusti ja antoi myös vinkkejä siihen mitä kannattaa ottaa huomioon.
Pari kuukautta myöhemmin kun täytin pyöreät 40 vuotta, niin ystäväni & veljeni yllättivät minut täysin. Odotin illalla kahta ystävääni kahville ja käytiin vielä kaupassa ennen heidän tuloa. Enpä tiennyt että meitä tarkkailtiin parkkipaikalta. 🙂 Ovikello soi ja pian eteisestä kuului; ”Äitiiiiiii!”. Oven takana odottikin suuri joukko rakkaita ystäviä, sekä meidän Tuomo. En edes muista mitä he ihan ensimmäiseksi sanoivat, sillä taisin juosta karkuun. Sieltä nämä ihanat tulivat halaamaan ja toivat mukanaan kaikenlaisia herkkuja; suolapalaa, hedelmiä, keksejä, pullaa, kakkua, limua, mehua, teetä, kahvia, kuoharia jne. He toivat jopa kuohuviinilasitkin mukana, kun eivät olleet varmoja onko meillä sellaisia enää (ja ettei meille tulisi tiskiä). Yhdellä ystävistäni oli mukanaan myös oma tytär, joten meidän pikku murullakin oli seuraa. He olivat siis miettineet KAIKEN. Ihan mielettömän ihana yllätys! Eikä yllätykset loppuneet tähän.
Hetkessä meillä oli juhlapöytä katettu, ja sitten kilisteltiin maljoja. Kaikki vaativat minulta puhetta, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Minua itketti niin kovasti – ilon ja onnen kyyneleitä. Oli niin ihanaa nähdä heidät kaikki. En muista koska olin viimeksi nauranut niin paljon kuin sinä iltana.
Sain ihania lahjoja! Muun muassa lahjakortin kiropraktikolle, jonka hoidot ovat auttaneet esim. migreeniin, lihasjumeihin, sekä niskan vanhan vamman aiheuttamiin oireisiin. Kummipoikani oli lähettänyt minulle lahjakortin, jolla voisin hankkia jotain itselleni. Jossain vaiheessa Tuomo antoi minulle kirjekuoren ja pyysi lukemaan mitä kortissa lukee… ”Mitä bloggaaja tarvitsee? Domain, blogi, banneri..”
Apua! Nyt minulla olisi mahdollisuus perustaa ihan oma blogi. Kiljuin riemusta ja sitten taas itkettiin. 🙂
Ei muuta kuin kirjoittamaan?
No, ei se ihan niin mennyt, vaan sitten alkoi mielestäni kaikista vaikein osuus; nimen keksiminen. Aina kun keksin mielestäni hyvän nimen, niin se oli jo käytössä tai domain oli varattu tms. Meinasi iskeä epätoivo! Hatturasia tuli mieleen kun pohdin jotain minne voi laittaa, säilöä tai tallettaa asioita. Laatikko, boxi, rasia… HATTURASIA! Olin ihan varma että se on jo käytössä, mutta eipä onneksi ollutkaan. Minulla on itse asiassa ollut joskus hatturasia, jossa säilytin mm. valokuvia. Minusta ne on hurjan kauniita, ja niistä tulee mieleen aikakaudet, joiden tyyliä rakastan. Esimerkiksi 50- ja 60-luku; kellohameet, kampaukset, rajaukset silmissä, hatut, musiikki… ah! Tässäkin mielessä nimi sopii siis minun blogille.
Ystäväni Sirpa lainasi minulle tätä hatturasiaa kuviin.
Miksi ja mitä sitten kirjoitan?
Blogin myötä saan itselleni kanavan, jonne voin kirjoittaa omia ajatuksia, kuulumisia ja ideoita. Se kertoo elämästäni iloineen ja suruineen, keskittyen kuitenkin enemmän iloisiin ja positiivisiin asioihin. Uskon nimittäin siihen, että keskittymällä hyvään ja positiivisiin asioihin, niitä saa lisää elämäänsä. Helpommin sanottu kuin tehty, vai mitä? Joku voi saada teksteistäni myös vertaistukea, sillä aiheita tulee varmasti myös migreeniin tai vaikkapa home-/kemikaaliherkkyyteen liittyen.
Tervetuloa seuraamaan Hatturasia blogia!
<3:lla
Tiina