Tehtiin tänään pitkästä aikaa metsälenkki. Reitti oli sama, mitä käveltiin viime keväänä. Metsässä oli vielä lunta (varsinkin varjoisilla paikoilla), mutta aurinkoiset rinteet oli jo sulaneet. Ja tittiditiiii!!! Siellä niitä oli; sinivuokkoja! 🙂 Näin jo viime viikolla jonkun päivityksen sinivuokoista, ja mietin, joko niitä on? Kyllä, itse asiassa niitä oli paljon eri puolilla metsää. Näin myös perhosen! :O Hän oli vaan niin nopea liikkeissään, että en saanut kuvaa.
Tytär otti metsään mukaan kiikarit. Niillä oli kiva katsella puissa sirkuttavia lintuja. Yksi lintu oli todella erikoisen näköinen, ja aika iso. Emme keksineet mikä lintu se oli. Metsäpolulla tuli bongattua myös pillerinpyörittäjä. Seurattiin vähän aikaa sen menoa. Ikävä kyllä nähtiin samalla myös pari punkkia…. YÖK!! Niitä inhoan yli kaiken.
Maisemia katsellessa tuli mieleen lapsuus. <3
Se, miten silloin oltiin metsässä usein koko päivä. Millään ei olisi maltettu käydä välillä edes syömässä. Ei ollut kännyköitä, ja vanhemmat ei todellakaan tienneet aina, missä kaikkialla me pyörittiin. Tehtiin majoja, leikittiin erilaisia leikkejä, vakoiltiin muita 🙂 jne. Välillä me otettiin esim. barbit mukaan kalliolle, ja leikittiin niillä siellä. Oli huippujuttu, että talon takana oli metsä. Ei tarvinnut lähteä erikseen metsää etsimään. Vaikka kyllä me koluttiin muitakin metsiä siellä kotikylällä, kuin se takametsä.
Puissa tuli kiipeiltyä PALJON! Ehkä sen ansiosta olen aika hyvä kiipeämään? Työporukan kanssa oltiin joskus Tampereella kiipeilykeskuksessa ja muistan, miten joku ihmetteli, että mikä ihmeen ”hämähäkkinainen” minä olen? 😀 Niin vauhdilla, ja ketterästi kiipeilin sinne ylös asti. Se oli tosi kivaa!! Tänne meidänkin kylille on avattu kiipeilypaikka, mutta tällä hetkellä emme voi sinne mennä. Ehkä sitten jossain vaiheessa pääsee taas kokeilemaan, vieläkö onnistuu? 🙂
Mutta siitä lapsuudesta vielä… Kyllä minä joskus myös tipuin puusta. Kerran yhdestä pienen männyn latvasta niin, että se latva tuli mukana. :O Mutta onneksi koskaan ei käynyt mitään pahempaa. Naarmuilla, kuhmuilla & mustelmilla yleensä selvittiin. Me tykättiin tehdä retkiä, ja yövyttiin myös metsässä teltalla. Tai no.. Ihan ensimmäisillä kerroilla tultiin kyllä naapuruston tytön kanssa pimeän tullen sittenkin kotiin nukkumaan. Alkoi jännittää liikaa. 🙂
Nykyään ollaan ihan liian vähän metsässä. Se on sääli, sillä metsä tekee niin monella tapaa hyvää. Se rentouttaa, laskee sykettä, ja auttaa ainakin minulla päänsärkyyn. Olemme tosi onnekkaita, että meillä ylipäätään on nämä upeat metsät täällä! Kaunis, ja puhdas luonto, josta saamme ihan ilmaiseksi nauttia. Se on iso rikkaus! <3
Tyttärelle olemme opettaneet ihan pikkuisesta asti, miten tärkeä luonto on. Olemme myös opettaneet sen, miten luontoa pitää kunnioittaa, ja sitä ei saa turmella. Tänään tyttö alkoi kerätä roskia kävelytien varrelta kahden kepin kanssa, ja tiputti ne aina seuraavaan roskikseen. Hän ihmettelee aina sitä, miksi joku heittää roskat maahan? Varsinkin, kun lähellä.. jopa ihan vieressä.. olisi roskis. Niinpä!
Mukavaa alkavaa viikkoa! 🙂
<3:lla
Tiina