Tänään, 11.03.2019 sinä olisit täyttänyt pyöreät 70 vuotta. Viime päivinä olet ollut taas paljon ajatuksissani. Muun muassa siksi, että syntymäpäiväsi lähestyy, mutta myös siksi, että iskä makaa sairaalassa. Huoli kaihertaa mieltä, vaikka sitä kuinka yrittäisi keskittyä johonkin muuhun. Kävimme jo lauantaina haudallasi, kun en tiennyt yhtään pääsemmekö ”oikeana” päivänä.
Se on edelleen jotenkin epätodellista, seistä siinä sinun haudalla. En meinaa vieläkään käsittää sitä, että et ole enää tässä maailmassa, vaikka nukuit pois jo lähes 2 vuotta sitten. Minulla on edelleen puhelinnumerosi kännykässä. En pysty tai edes halua poistaa sitä. Joskus mietin, että mitä jos numero hälyttäisi taas? Sinä vastaisit.. yhtä iloisena kuin aina, kun sinulle soitti. Sinä olit varmasti positiivisin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. Olit aina ystävällinen kaikille, ja moni ystävänikin tykkäsi sinusta kovasti. Viimeiseksi jääneessä puhelussa nauroit makeasti, kun kerroin pikku murun puuhia & sutkautuksia. Sanoinkin sinulle, että kuulostat TODELLA hyvälle – mitä ne on antaneet sinulle siellä sairaalassa? Äänesi oli jälleen kirkas ja jotenkin niin iloinen, rauhallinen.
Pikku muru keräsi (taas) haudalle käpyjä & oksia. Hän tekee niistä aina pesän linnulle, joka tuotiin sinne uurnan laskussa. Kun sytytin kynttilöitä, niin hän totesi:”laitetaan vähän lämmintä mummolle”. <3 Hän tekee surutyötä omalla tavallaan ja kyselee edelleen kuolemasta. Olen parhaani mukaan yrittänyt selittää miksi mummo ei voi tulla enää takaisin. Sitä hänen on vaikea ymmärtää. Olemme lukeneet myös kuolemaa käsitteleviä satuja, joita löytyy jonkin verran kirjastosta. Uskon että niistä on ollut apua. Tai ainakin minusta tuntuu siltä. Minä itse olen kuunnellut paljon musiikkia. Muun muassa tätä Jarkko Martikaisen ”Myrsky” -nimistä kappaletta. Siinä koskettaa erityisesti tämä kohta;
”Kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla
sinä pyörität mietteitä joissa oot maannut
toivoen ett’ oisit takaisin saanut
ees muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat jotka ilmaan jäivät
ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis siellä
ja kertoa kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra ett’ lähti niin varhain
minä kanssasi kiroan elämän lakia
tummimmat pilvetkin itkee sen takia
ne pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrskyn nostattaa
ja myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua..”
– Jarkko Martikainen, Myrsky (albumilta ”Rakkaus”)
Voi kunpa voisin halata sinua juuri nyt oikein lujasti. Voi kun voisin toivottaa hyvää syntymäpäivää, ja viettää kanssasi hauskoja juhlia. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Näin sinusta viime vuoden puolella unta, jossa huolehdin kovasti sinusta. Käskit minun mennä pitämään hauskaa ja tanssimaan. Sanoit, että sinulla on kaikki hyvin! Että minua harmitti, kun heräsin heti sen jälkeen. Olisin halunnut takaisin siihen uneen, mutta sitten tajusin, että tuon parempaa viestiä ei voi enää saada; jatka elämää, nauti ja mene tanssimaan! Kaikki on hyvin!
Hyvää syntymäpäivää ja paljon onnea rakas äiti – sinne jonnekin! <3
<3:lla
Tiina