Se oli kesä 2010 kun kiinnitin asiaan ensimmäisen kerran huomiota. Olin tavannut kesän korvilla elämäni rakkauden, mieheni Jarkon. Kävellessämme paikasta toiseen huomasin, että matkamme varrella oli aina sulka tai sulkia. Sanoin asiasta kerran Jarkolle, ja totesimme yhdessä; ”sulka näyttää tien!”. Välillä niitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista!
Jossain vaiheessa aloin kuvata niitä. Ja nykyään, jos törmäämme sulkiin, niin tyttäreni toteaa;”Äiti! Sulka! Otatko kuvan?” 🙂
Keväällä 2017, kun rakas äitini menehtyi, aloin nähdä sulkia ihan joka paikassa. Tuntui, että niitä oli jokaisen nurkan takana. Silloin se toi kovasti lohtua. Ajattelin nimittäin niin, että ne olivat ikään kuin ”merkki” minulle, että äidilläni on nyt kaikki hyvin. Asia oli jäänyt minua vaivaamaan, koska en valitettavasti saanut olla läsnä, kun äiti nukkui pois. Todella monta kertaa on käynyt myös niin, että kun mietin äitiä ja olo on hieman haikea, niin aika pian sen jälkeen törmään taas sulkaan tai höyheneen. Joulun aikaan löysin yhden meidän kotiovelta.
Tiedän. Sulkia löytyy luonnosta joka puolelta, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Niitä tippuu sinne, ja on ihan luonnollista, että niitä osuu matkan varrelle. Ja asia kuin asia; jos siihen alkaa kiinnittää huomiota, niin sitä näkee joka puolella. Tämä on tietysti totta, mutta minä olen törmännyt niihin myös hyvin erikoisissa paikoissa, joihin ne eivät ole voineet tippua mistään.
Jokainen uskoo mihin tahtoo. Niin minä ajattelen. Ja jos joku saa siitä hyvän fiiliksen, kun sulka osuu paikalle juuri sopivaan aikaan, niin sallittakoon se ilo meille. Tähän kohtaan esimerkkinä vaikka sellainen tilanne, että kun kävelin kerran hyvin jännittyneenä sisään sairaalaan, niin ovella oli sulka. Siitä tuli todella hyvä fiilis – kaikki menee hyvin!
Olen myös lukenut jonkin verran siitä, mitä eri väriset sulat merkitsevät löytäjilleen. Tästäkin löytyy paljon tietoa netin syövereistä, sekä suomeksi että mm. englanniksi. Joku ajattelee sulkien olevan viestejä enkeleiltä, toinen taas saattaa ajatella sen olevan täysin huuhaata. Meillä jokaisella on oikeus ajatella miten haluamme. Tai ainakin pitäisi olla. Joka tapauksessa.. onhan tämä sulkien ”bongaus” / valokuvaaminen ihan hauska harrastus ilman mitään sen kummenpaa merkitystä.
Tähän loppuun vielä ihana Heli Pukin runo, ”Siivet”, jonka löysin joskus netistä.
Siivet
”Sulka rehellisyydestä
sulka rohkeudesta,
sulka uskosta ja urheudesta
sata sulkaa suuresta surusta,
tuhat onnen tuntehista
sulka suurin sielun kipinästä.
Sulista kasvavat
suuret kantavat siivet
tuuleen, tuleen, varjoon, valoon
– päivään huomiseen.”
– Heli Pukki
<3:lla
Tiina