Mieheni, minun ja tyttäreni lisäksi meillä asuu muitakin. Kyllä, täällä asustaa oikeastaan aika paljonkin väkeä. Jotkut heistä ovat varsin muuntautumiskykyisiä ja erehdyksissä saatan luulla, että taas on tullut joku tyyppi lisää. Tässä esittelen heistä muutaman.
Kerttu
Kerttu on näköjään käynyt kaupassa. Jos ei ole (leikki) karjalanpiirakoita, niin ne tehdään hetkessä itse. Ja varsin edullisesti.
Tuttavallisemmin ”Kepa”. Se ihan ensimmäinen, tärkeäksi muodostunut unikaveri. Voi luoja tätä on etsitty monet kerrat! Kylmänhiki otsalla pohdittu, että mitä tehdään, jos Kepaa ei enää löydy? Kerran yritin ostaa ”vara-Kertun”, mutta erittäin huonolla menestyksellä. Tytär tokaisi heti;”Missä oikea Kerttu on?”. Enhän minä ollut tajunnut miten tarkkaan tuo pieni ihminen tuntee rakkaan Kepansa. Vara-Kertulla oli täplä IHAN eri kohdassa naamaa. Eikä se edes tuoksunut oikealta!
Graham Kengu
Jouluna Kengulla oli tietysti oma tonttulakki. Kiitos Sirpalle!
Hän on tullut meille ihan oikeasti Australiasta asti. Muistan aina sen joulun. Neiti oli vasta pari vuotias ja ihmetteli kovasti paketteja. Posti toi vielä yhden välipäivinä, ja se olikin tullut kaukaa. Voi sitä iloa ja riemua! Voidaan sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siinä kävi niin, että Kengu vähän niin kuin syrjäytti Kertun. Ilman sitä ei mennä enää minnekään. Tätäkin kaveria on etsitty milloin mistäkin.. Uutta onkin todella hankala löytää, joten toivotaan että pysyy tallessa. Kengu on nimetty antajansa, isin ystävän Grahamin mukaan.
Vadelma
Tämä sympaattinen tyyppi muutti meille pari vuotta sitten, kun muutimme uuteen kotiin. Jouduimme siinä muutossa luopumaan lähes kaikesta omaisuudesta, myös pehmoleluista. Säästin vain pari tärkeintä, jotka pysyimme pesemään tarpeeksi kuumassa, ja vaihdoin niistä myös täytteet varmuuden vuoksi. Lupasin silloin tytölle, että hän saa valita itselleen pari uutta pehmoa. Silloin löytyi Vadelma. Tämä koira on ollut myös monessa mukana. Roolit vaihtuu monta kertaa päivässä. Hän on myös julkkis; Vadelma osallistui kirjaston järjestämään ”lelujen yö”-tapahtumaan ja pääsi sitä kautta mm. paikallislehteen. 🙂
Vadelman vuoro laittaa ruokaa.
Santtu
Uusin tulokas. Hänet on tuotu San Franciscosta asti. Veljeni (joka on tyttäremme kummi) toi tuliaisia viime syksynä. Santtu on kotiutunut hyvin ja hänet on otettu hienosti joukkoon mukaan.
Santtu ja varsin onnistunut muotokuva.
Muun muassa nämä kaverit touhuavat meillä kaikenlaista ja yksi kulkee aina mukana. Minä itse en muista omasta lapsuudesta, että minulla olisi ollut joku tietty unikaveri. Muistan kyllä, että minulla oli rakkaita leluja, mutta ei siis ollut sellaista, joka olisi ollut kaikkein tärkein. Tai sellaista, mitä olisin kuskannut mukana ihan joka paikkaan. Mutta minulla oli kyllä mielikuvitusystävä, ”Rondodondo”. Kerroin hänestä paljon tarinoita ja kuvailin hyvin tarkkaan, että missä ja minkälaisessa talossa hän asuu. Aina kun lähdin häntä tapaamaan, niin pyysin äitiäni tekemään eväät molemmille. Sitten söin tyytyväisenä kaikki eväät takapihan kuusen alla.. 🙂 Sisarukset jaksavat edelleen kysellä minulta; ”Onko Rondodondoa näkynyt?”
Ritari ja prinsessa. 
Mikä linnanneito! 
Halloween tunnelmissa vara-mummon luona. 
Kuka uskaltautuu velhon luo? 
Voi Potilasta… 
Riitta-mummo teki Kengulle oman repun. 🙂
Tyttärelläni on mielettömän rikas mielikuvitus. Hetkessä hän keksii upeita leikkejä ja puvustaa vaikkapa nämä pehmot sen mukaan. Minusta on ihanaa että valmiiden lelujen sijaan hän haluaa yleensä itse rakentaa kaiken leikkiin. Eli vaikka meiltä löytyy esimerkiksi kirpparilta ostettu barbien talo, niin yleensä hän tykkää rakentaa ihan omanlaisen talon käyttäen mielikuvitusta, ja kaikenlaista materiaalia mitä kotoa löytyy. Se ei maksa mitään ja on paljon hauskempaa!
Cool! 
Kertun uudet hiukset 
”Mummo” on tullut kylään! Jee!! 
Vadelman ja Aapo-apinan bändi treenaa.
Aikuisten pitäisi leikkiä enemmän. Minunkin pitäisi leikkiä paljon enemmän! Toisaalta minä teen monia muita juttuja lapsen kanssa, kuten esimerkiksi askartelen tai kehittelen uusia rooliasuja niitä leikkejä varten yhdessä hänen kanssaan. Meillä isi leikkii tytön kanssa joka päivä. Ja mikä parasta; hän todella heittäytyy mukaan leikkiin. Siskoni nauroi kerran, että on jo ihan tottunut siihen, että kun meille tulee, niin Jarkko on täällä milloin missäkin asusteissa. Jos leikitään prinsessaa, niin kruunu päässä jne. Tai sitten hän on ängennyt itsensä pahviseen muumitaloon sisään..
Leikkisää & leppoisaa viikonloppua!
<3:lla
Tiina
